Tarinoita Evon metsistä - Etsiä elämän totuutta
Uudet ystävykset kävelivät leirisuoralla ja katselivat partiolaisia, jotka singahtelivat sinne tänne tavaroita kantaen. Reilun viikon aikana heistä jokainen oli oivaltanut uusia asioita. Ystävykset pysähtyivät ja katselivat ensimmäisten bussien saapumista. Olo oli kaikilla hieman haikea. Viikon aikana oli tullut naurettua monet naurut niin, että vatsaan oli ihan koskenut. ”On tää kyllä ollut ihan huippu reissu.” Tiira tokaisi ja muut nyökyttelivät hänen vielä jatkaessa: ”Tähän matkaan Evon metsiin on mahtunut niin paljon kaikkea, ettei sitä varmaan vielä voi käsittääkään.” Orava katseli ympärilleen haikeasti hymyillen. ”Joo, oon samaa mieltä. Yks asia on kuitenkin sellainen, joka on mua jäänyt vähän mietityttämään.” Muut kääntyivät katsomaan Oravaa, jonka ilmeestä näki, että nyt pyöri mielessä isoja asioita. ”Oletteko koskaan miettineet, että mitä ne partiolaiset oikein tarkoittavat sillä, että pitäisi etsiä elämän totuutta?” Hirven suu loksahti hämmästykseltä auki ja Valkohäntäpeu
