Tarinoita Evon metsistä - Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen

Rotta makoili teltassa kevyesti torkkuen ja Kani pötkötteli vieressä puhelin käpäliensä välissä jotain pelaten, kun Kampela pölähti telttaan paikalle. ”Mitä ihmettä te täällä teette?” Kampela kysyi ystävyksistä turhaantuneena. ”Teidän pitäisi olla jo kiireen vilkkaa matkalla laaksoon.” Rotta käänsi kylkeä ja katsoi Kampelaa. ”Nyt ei vaan jaksa. On pakko saada päikkärit.” Kani ei kuonoaan edes jaksanut puhelimesta nostaa, vaan puhelimelle mutisi pelin olevan nyt pahasti kesken. Kampela pyöritteli päätään. Tämä oli taas näitä päiviä.

Aarni oli sattumalta kävellyt juuri Rotan ja Kanin teltan ohi ja oli kuullut Kampelan ihmettelyn ja nuorten tokaisut. Aarnia aseteli telttaan sisälle, sillä hän halusi, että rauha vallitsisi koko leirissä. Toki hän ymmärsi Kampelaa, mutta toisaalta hän ymmärsi myös nuoria, sillä olihan pitkä leiri täynnä toimintaa ja menoa.

”Hei, mitäs täällä puuhataan?” Aarni huikkasi teltassa olijoille. Kampela risti jo eviään ja mietti, mitä nuorille sanoisi. ”Kampela tuli hätistelemään meitä laaksoon, vaikka just nyt ei kyllä pysty.” Kani vastasi Aarnille kurkaten tulijaa nopeasti, jottei pelistä menisi jotain tärkeää ohi. Rotta kömpi makuupussissaan istumaan ja hieroi tassuillaan kuonon vartta. ”No kun nämä kaksi eivät ole siellä missä heidän pitäisi olla. Minä en kyllä millään ymmärrä sitä, että jäädään päiväksi makoilemaan omaan telttaan, vaikka ympärillä olisi mitä tehtävää.” Kampela puhisi. ”Rauhoitutaanpa hetkeksi.” Aarni huikkasi ja keskeytti touhun, ennen kuin se ehtisi puhjeta pahemmaksi.

Aarni kävi polvilleen ja aloitti: ”Tällaisella leirillä on jokaisen hoidettava oma osuutensa, jotta leiri pyörisi ja toimisi. Jokaisella on omat vastuunsa ja velvollisuutensa, jotka pitää hoitaa. Jos joku jättää työnsä tekemättä, jää työn muiden tehtäväksi.” Kampela nyökytteli Aarnin puheille. Rotta ja Kani vilkaisivat toisiaan ja Kani laittoi puhelimen pois. ”Mutta eihän se ketään haittaa, että me jäätiin tänään laaksosta pois. Eihän muut siellä joudu tekemään töitä meidän edestämme, sillä sehän on vain ohjelmaa, johon me osallistutaan.” Rotta puhisi. Kampela puisteli päätään. ”Laaksoissakin tehdään yhdessä asioita. Siellä tehdään ryhmässä ja kun ryhmästä puuttuu yksi tai kaksi osallistujaa, joutuvat muut tekemään enemmän.” Aarni sanoi ja jatkoi: ”Vielä ei ole myöhäistä kiiruhtaa muiden perään ja tarttua toimeen. Ja sitä paitsi laaksossa ja muissakin ohjelmissa saa uusia kokemuksia, joita on sitten mukava muistella syksyllä yhdessä ystävien kanssa.”

Kani ja Rotta ampaisivat pystyyn ja lähtivät kiireen vilkkaan juoksemaan muiden perään. Kampelaa vähän hymyilytti. ”Olet sinä Aarni kyllä ihmeellinen. Sinulla on taito puhua kenelle vain niin, että he ymmärtävät asian.” Aarni nyökkäsi ja nousi ylös. ”Toisinaan vastuunottamiseen ja toimeen tarttumiseen tarvitaan rohkaisevia sanoja. Etenkin silloin, kun väsymys alkaa painaa päälle, etenkin näin leiriarjen keskellä.” Kampela nyökkäsi. ”Minulla on vielä paljon opittavaa nuorista ja heidän elämästään. Mitäköhän peliä se Kani pelasi niin keskittyneesti? Olisi kiva kuulla tuosta pelistä lisää, sillä nuo tuollaiset jutut ovat minulle ihan vieraita.”