Tarinoita Evon metsistä - Etsiä elämän totuutta
Uudet ystävykset kävelivät leirisuoralla ja katselivat
partiolaisia, jotka singahtelivat sinne tänne tavaroita kantaen. Reilun viikon
aikana heistä jokainen oli oivaltanut uusia asioita. Ystävykset pysähtyivät ja
katselivat ensimmäisten bussien saapumista. Olo oli kaikilla hieman haikea.
Viikon aikana oli tullut naurettua monet naurut niin, että vatsaan oli ihan koskenut.
”On tää kyllä ollut ihan huippu reissu.” Tiira tokaisi ja muut nyökyttelivät hänen vielä jatkaessa: ”Tähän matkaan Evon metsiin on mahtunut niin paljon kaikkea, ettei sitä varmaan vielä voi käsittääkään.” Orava katseli ympärilleen haikeasti hymyillen. ”Joo, oon samaa mieltä. Yks asia on kuitenkin sellainen, joka on mua jäänyt vähän mietityttämään.” Muut kääntyivät katsomaan Oravaa, jonka ilmeestä näki, että nyt pyöri mielessä isoja asioita. ”Oletteko koskaan miettineet, että mitä ne partiolaiset oikein tarkoittavat sillä, että pitäisi etsiä elämän totuutta?” Hirven suu loksahti hämmästykseltä auki ja Valkohäntäpeura käänsi päänsä Oravan suuntaan. ”Sähän oot alkanut pohtia syvällisiä asioita leirin aikana.” Tiira tuumasi.
Sammakko kurnutti hiljaa. Hän ymmärsi hyvin Oravan pohdintaa. Hän oli itse huomannut miettivänsä samaa. Elämän totuus kuulosti jotenkin niin hurjalta ja jännittävältä. ”Oon kans miettinyt samaa. Musta elämän totuuden etsintä kuulostaa uudelta ja jännittävältä seikkailulta, johon meidän pitäis kyllä ehdottomasti ryhtyä.” Ystävykset hiljenivät ja katsoivat, kuinka bussien tavaratilat täyttyivät toisensa perään. Valkohäntäpeura kopisutti kaviotaan. ”Mä oon vähän ajatellut, että elämän totuus liittyisi jotenkin siihen, miten me nähdään itsemme ja muut. Ehkä se on sitä, miten me kohdellaan muita.” Tiira räpytteli siipiään. ”Niin tai ehkä se on sitä, että on olemassa jotain sellaista, jota me ei voida nähdä, mutta voidaan astia. Vähän niin kuin tuuli, joka heiluttaa puiden lehtiä.” Orava katseli uusia ystäviään. Hänestä oli mukava huomata, että muut olivat miettineet samaa kuin hän. ”Tiira, tuo mitä sanoit, voisi kyllä hyvin pitää paikkaansa. Ehkä maailmassa on sittenkin jokin sellainen suurempi voima, joka saa kaiken aikaan. Se saa luonnon heräämään talven jäljiltä ja kesällä puhkeamaan kukkaan.”
Hirvi hämmästeli ystäviensä puheista. Ei sillä, etteikö hänkin olisi asiaa miettinyt. ”Mä kyllä niin kannatan Sammakon ajatusta uudesta seikkailusta. Tää leiri on itsessään ollut jo varsinainen seikkailu, mutta mä en kyllä pistäisi pahakseni uutta seikkailua teidän kanssanne.” Valkohäntäpeura nyökkäili innokkaana. ”Mä kyllä kanssa kannatan ehdottomasti uutta seikkailua. Siitä sais ihan loistavia snäppejä ja insta stooreja. Ja kyllä mua myös houkuittais tietää, mikä oikein on elämän totuus.”
Ystävykset löivät kättä päälle. Uusi seikkailu oli jo sovittu ennen kuin vanha oli saatu loppuun.
”On tää kyllä ollut ihan huippu reissu.” Tiira tokaisi ja muut nyökyttelivät hänen vielä jatkaessa: ”Tähän matkaan Evon metsiin on mahtunut niin paljon kaikkea, ettei sitä varmaan vielä voi käsittääkään.” Orava katseli ympärilleen haikeasti hymyillen. ”Joo, oon samaa mieltä. Yks asia on kuitenkin sellainen, joka on mua jäänyt vähän mietityttämään.” Muut kääntyivät katsomaan Oravaa, jonka ilmeestä näki, että nyt pyöri mielessä isoja asioita. ”Oletteko koskaan miettineet, että mitä ne partiolaiset oikein tarkoittavat sillä, että pitäisi etsiä elämän totuutta?” Hirven suu loksahti hämmästykseltä auki ja Valkohäntäpeura käänsi päänsä Oravan suuntaan. ”Sähän oot alkanut pohtia syvällisiä asioita leirin aikana.” Tiira tuumasi.
Sammakko kurnutti hiljaa. Hän ymmärsi hyvin Oravan pohdintaa. Hän oli itse huomannut miettivänsä samaa. Elämän totuus kuulosti jotenkin niin hurjalta ja jännittävältä. ”Oon kans miettinyt samaa. Musta elämän totuuden etsintä kuulostaa uudelta ja jännittävältä seikkailulta, johon meidän pitäis kyllä ehdottomasti ryhtyä.” Ystävykset hiljenivät ja katsoivat, kuinka bussien tavaratilat täyttyivät toisensa perään. Valkohäntäpeura kopisutti kaviotaan. ”Mä oon vähän ajatellut, että elämän totuus liittyisi jotenkin siihen, miten me nähdään itsemme ja muut. Ehkä se on sitä, miten me kohdellaan muita.” Tiira räpytteli siipiään. ”Niin tai ehkä se on sitä, että on olemassa jotain sellaista, jota me ei voida nähdä, mutta voidaan astia. Vähän niin kuin tuuli, joka heiluttaa puiden lehtiä.” Orava katseli uusia ystäviään. Hänestä oli mukava huomata, että muut olivat miettineet samaa kuin hän. ”Tiira, tuo mitä sanoit, voisi kyllä hyvin pitää paikkaansa. Ehkä maailmassa on sittenkin jokin sellainen suurempi voima, joka saa kaiken aikaan. Se saa luonnon heräämään talven jäljiltä ja kesällä puhkeamaan kukkaan.”
Hirvi hämmästeli ystäviensä puheista. Ei sillä, etteikö hänkin olisi asiaa miettinyt. ”Mä kyllä niin kannatan Sammakon ajatusta uudesta seikkailusta. Tää leiri on itsessään ollut jo varsinainen seikkailu, mutta mä en kyllä pistäisi pahakseni uutta seikkailua teidän kanssanne.” Valkohäntäpeura nyökkäili innokkaana. ”Mä kyllä kanssa kannatan ehdottomasti uutta seikkailua. Siitä sais ihan loistavia snäppejä ja insta stooreja. Ja kyllä mua myös houkuittais tietää, mikä oikein on elämän totuus.”
Ystävykset löivät kättä päälle. Uusi seikkailu oli jo sovittu ennen kuin vanha oli saatu loppuun.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Luemme viestisi ja julkaisemme sen sen jälkeen.