Tarinoita Evon metsistä - Kunnioittaa toista ihmistä

Oli jo myöhä. Metsähiiri hyppeli teltan ympärillä ja muisteli päivän tapahtumia. Häntä kyllä edelleen harmitti päivällä sattunut kina Sisiliskon kanssa. Olihan se sovittu ja siitä oli puhuttu yhdessä Aarnin ja Sisiliskon kanssa, mutta silti se vähän harmitti. Hän oli aamulla odottanut, että olisi päässyt kertomaan Sisiliskolle niistä partiolaisista, joihin hän oli tutustunut ja kaikesta siitä, mitä hän oli heidän kanssaan tehnyt. Metsähiiri mietti, että miten hän saisi asiasta vielä puhuttua Sisiliskon kanssa.
 
Sisilisko onnistui hampaista pestessään vahingossa tönäisemään Aarnia. ”Sori, ei ollut tarkoitus.” Hän mutisi anteeksipyynnön hammastahnat suussa. Aarni hymyili ja kaikki oli hyvin. Sisilisko huuhteli suunsa ja lähti Aarnin kanssa yhtä matkaa kävelemään teltoille. ”Mä oon vähän miettinyt sitä, mistä puhuttiin päivällä, siis siitä toisen kunnioittamisesta. Tiedätkö Aarni, että se on välillä vähän vaikeaa.” Sisilisko tuumaili samalla kun katseli jalkojaan, ettei kompastuisi. ”Kunnioittaminen onkin taitolaji.” Aarni sanoi ja jatkoi: ”Sitä helposti tekee asioita, joilla loukkaa toista vahingossa ja aina ei välttämättä edes huomaa loukanneensa ennen kuin huomaa toisen pahoittaneen mielensä.” Sisilisko potkaisi käpyä, joka oli sopivasti tiellä. ”Joo mä tiedän. Mua vaan turhautti se, että Metsähiiri höpöttää koko ajan juustosta. Mä en vaan tajua sitä juustosta touhottamista. Oli helppo luvata sittenkin olla sen partiolaisen pari. En mä ees ajatellut, että Metsähiiri loukkaantuis siitä niin paljon. Mä jotenkin ajattelin, että se olis sille ihan sama, vaikka se oliskin jonkun toisen pari.” Aarni kuunteli ja pysäytti Sisiliskon juuri ennen teltta-alueelle menoa. ”Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?” Sisilisko mietti hetken ja vastasi sitten innokkaasti: ”Jalkapallo! Siinä vasta onkin vauhtia, kun saa juosta kunnolla pallon perässä ja potkaista kohti maalia ja mikään ei voita sitä fiilistä, kun pallo sujahtaa komeasti maaliin.” Aarnia nauratti. ”Siinä missä jalkapallo on sinulle tärkeä, on Metsähiirelle juusto tärkeä. Parasta toisissa on se, että jokainen on erilainen ja juuri sen tähden jokaista tulee kunnioittaa juuri sellaisena kuin toinen on. Erilaisuus on hyvä juttu ja se on rikkaus. Maailma olisi todella kummallinen paikka, jos me kaikki oltaisiin samanlaisia ja pidettäisiin vain samoista asioita.”
 
Sisilisko huomasi teltan ympärillä pomppivan Metsähiiren ja huikkasi Aarnille hyvät yöt. Sisilisko kiiruhti Metsähiiren luo ja alkoi puhua pulputtamaan: ”Metsähiiri, sori ihan oikeasti se päivän kina ja se, etten pitänyt lupausta, jonka sulle annoin. Mua turhautti sun touhottaminen siitä juustosta ja en millään olisi jaksanut siitä kuunnella.” Metsähiiri kääntyi ympäri ja katseli pää kallellaan Sisiliskoa. ”Saat anteeksi. Sanoin sen jo siellä Rauhanturvaaja –laaksossakin sinulle.” Metsähiiri vastasi. ”Minä olin itse vaan niin pettynyt, kun olisin halunnut kertoa sinulle kaikista niistä uusista ystävistä, joita olen jo saanut näistä partiolaisista.” Metsähiiri sanoi ja heilautti tassujaan sivulle niin, että pyörähti ympäri. Sisiliskoa vähän nauratti Metsähiiren pyöriminen. ”Juttelin kuule juuri Aarnin kanssa vielä siitä kunnioittamisesta, josta oli laaksossakin puhetta.” Sisilisko aloitti ja metsähiiri keskeytti hänet heti: ”No kerro jo mitä Aarni sanoi. Minäkin haluan tietää.” Sisilisko puisteli päätään ja mietti, miten ihmeessä Metsähiiri saattoikin olla niin nopea. ”Mutta ennen kuin kerrot, niin minä käyn hakemassa juustoa.” Metsähiiri sanoi ja juoksi telttaan.



Kommentit

Suositut tekstit