Tuntematon tie?

”Älköön sydämenne olko levoton”, sanoo Jeesus. Levoton sydän kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun on ensimmäistä kertaa menossa uuteen paikkaan. Silmä kovana vahtaa vuoroin karttaa ja vuoroin tiekylttejä. Täsmääkö kadunnimi? Montako metriä vielä risteykseen? Mistä kohtaa löytyy huone 304? Paluumatka sujuukin jo kuin itsestään – tämähän on ihan tuttu reitti.

Elämässä joutuu aina välillä opettelemaan reitin uuteen paikkaan. Ekaluokkalaisena koulumatkan, tien uudelle työpaikalle, nopeimman reitin sairaalaan. Ei mene montaa päivää, kun jalat jo vievät päämäärään itsestään ilman, että tarvitsee miettiä tai tarkkailla, mistä kulmasta kääntyä. Uudesta tuli hetkessä arkea.

Sitten on se yksi reitti, jota ei voi opetella etukäteen. Askeleet tästä ajasta ikuisuuteen täytyy ottaa uutena sitten, kun se polku kutsuu. Tie on uusi muttei tuntematon, sillä Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Sama Jeesus, joka elämämme päivät kulkee vierellämme, näyttää oikeaa suuntaa ja hakee tarvittaessa umpikujasta takaisin, ottaa kanssamme myös nämä askeleet. Mitä paremmin tunnemme hänet, sitä paremmin osaamme aavistaa, mikä meitä tiellä odottaa.

Arkiset reittimme ja elämänpolut voivat olla mutkaisia, mutta tämä tie ei ole. Enää ei voi ajaa tärkeästä risteyksestä ohi tai eksyä, sillä tämä tie on suora ja totta. Tien päässä on Jeesuksen meille valmistama ikuinen elämä. Ehkä sielläkin pitää opetella reitti omaan huoneeseen, mutta eksymisvaara on ikuisiksi ajoiksi ohi. Sydämen ei enää tarvitse olla levoton.

Rohkeasti eteenpäin karttamerkkejä seuraten

-Apsi-