Onko partio avointa kaikille?

Taas käydään kuumaakin kuumenpaa arvokeskustelu. Puhutaan seurakunnan ja partion yhteistyöstä ja siitä, että miksi sitä tehdään ja miksi seurakunta on mukana tekemässä ja toisinaan ihan vaan olemassa, vaikka partio on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Ymmärrän, että kaikille halutaan mahdollistaa partioharrastus.

Suomessa on uskonnonvapaus. Jokaisella pitäisi halutessaan olla mahdollisuus oman uskonnon harjoittamiseen eli mm. vapaus rukoilemiseen tai oman vakaumuksellisen kannan ilmaiseminen. Ja ihan yhtä tärkeää on se, että jokaisella voisi olla mahdollisuus valita, että osallistuuko johonkin vai ei. 

Meitä on monia erilaisia ihmisiä. Toisten kanssa uskonnosta tai uskosta on helppo puhua ja toiset eivät halua kuulla siitä sanaakaan. Mutta tuomitsemisen sijaan koen, että olisi tärkeää pystyä ymmärtämään toista ja toisen näkemystä. Se, että joku on uskossa ei tee hänestä huonompaa. Ihan samalla tavalla myös toisinpäin. 

Koen olevani onnekas, koska työni on mahdollistanut partion. Seurakunnan partiotyöntekijänä olen saanut kipinän partioon, vaikka en partiota ehdi juurikaan harrastamaan. Olen monen mielestä hihhuli ja ihme hörhö. Toimin työni puolesta hätäjohtajana eli apuna siinä tilanteessa kuin apua tarvitaan, jotta saadaan olemassa olevan ryhmän koloillat turvattua. Teen sen vapaaehtoisesti kenenkään pakottamatta ja puhtaasti auttamisen ilosta. 

Puhutaan, että partio on avointa kaikille? Mutta onko oikeasti?