Nälkä (Partiokirkon puhe 18.3.)

"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut"

Jokainen varmaa muistaa sellaisen hetken, jolloin on ollut nälkä. Etenkin maastossa ollessa, nälän yllätyäessä, saattaa kiukuttaa ja pienetkim asiat tuntuu suuremmilta kuin ne onkaan. Mutta kun on saanut ruokaa ja vatsan täyteen, näyttää kaikki taas valoisammalta.

Isoilla leireillä on toisinaan ruoka myöhässä, mikä saattaa nostattaa harmistusta. Etenkin silloin kun nälkä kurnii vatsassa. Silloin kuitenkin tietää, että ruokaa on kohta tarjolla ja sen avulla sitä jaksaa hetken odottaa. 

Olemme leirillä onnekkaita, sillä tiedämme saavamme ruokaa ja vatsamme täyteen. Kaikilla ei kuitenkaan ole samalla tavalla. Monet ihmiset, niin täällä Suomessa kuin ulkomaillakin, joutuvat menemään nälkäisenä nukkumaan, sillä heillä ei ole mahdollisuutta joka päiväiseen ateriaan. 

Hyvään elämään tarvitsemme ravitsevaa ruokaa. Tarvitsemme toki myös muuta. Raamatun kohdassa meitä muistetaan siitä, että Jumala pitää meistä kyllä huolta, vaikka meistä ei aina siltä tunnukkaan. Siihen saamme myös luottaa. 

Jokainen meistä voi olla Jumalan apukäsi ja auttaa muita. Apu voi olla toisinaan kuuntelemista. Sitä, että maltamme hetkeksi pysähtyä ja annamme toiselle tilaa kertoa asioitaan. Apu voi olla myös sitä, että retkellä jaamme omista eväistämme toiselle. Joskus kiireessä eväät saattavat unohtua matkasta. Pienillä auttamisen eleillä voimme olla muuttamassa maailmaa aavistuksen verran paremmaksi paikaksi.