Varaslähtö...

Aamulla, kun olisi pitänyt lähteä liikenteeseen, oli auton ikkunat jäässä. Huomasin puiden lehtien tippuneen jo osittain maahan ja jäin katsomaan aamun hämärässä ympärilleni. Syksy on todella tullut ja se on täällä. 

Aamukahvia juodessa selasin facebookkia ja joku mainosti, että jouluun on 68 päivää. Huokasin. Joko se joulu nyt tulee? Joko alkaa se joululaulujen soiminen kaupassa? Niin ja vuosi vuodelta aina vain aikaisemmin. Silloin ennen vanhaan joulujutut tuli kauppoihin vasta isäinpäivän jälkeen. Nyt on jo saatavissa kalenterit ja konvehdit. Mihin tämä maailma on oikein menossa... Muistin sitten jo aloittaneeni itse kynttilän polton elokuun lopussa ja ekat glögitkin on jo juotu. Mutta eihän sitä lasketa. Eihän?

Nyt kun aloitin tuosta joulusta puhumisen, otetaan sitten ihan kunnolla varaslähtö. Joo, tiedän olevani ajoissa, siis todella ajoissa, mutta täytynee varmaan tehdä pieni tunnustus ja kertoa, että oikeasti rakastan joulua. Jouluun liittyy se odotus ja se odotus alkaa kohdallani ensimmäisistä pakkasista ja siitä, kun lehdet alkavat varisemaan puista. Joulun sanoman äärelle pysähdyn pitkin vuotta, sillä ilman sitä olisi kaikki jotenkin toisin. Ilman sitä sanomaa ei olisi odotusta ja toivetta lupausten täyttymisestä. 

Saanhan siis nauttia glögiä hyvissä ajoin ennen joulua ja valmistaa oman mieleni vastaanottamaan joulun. Lupaan kuitenkin jättää jouluhömpötykset vähemmälle ja päästää ne irti vasta ensikuun lopulla. Siihen asti istun illan hämärässä kynttilän valossa, glögilasi kädessä, konvehteja syöden ja lahjoja paketoiden... Ei kun..