Partiotaitokisat - Oppi, ikä ja kaikki

Löytöretki 2015 partiotaitokisoja vietettiin eilen. Minäkin lähdin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan, että missä niistä oikeastaan onkaan kyse. Lippukunnastamme osallistui huimat viisi joukkuetta ja olin johtajaparini kanssa seikkailijoilla, poikavartiolla, saattajina.

Omat seikkailijamme oli yhdistetty tyttövartioon ja tottakai jännitimme niiden puolesta ja paljon. 

 

Osaako ne riittävästi?

Tietääkö ne tarpeeksi?

Toivottavasti kaikki menee hyvin!

 

Osasivat ja pärjäsiväthän ne. Olivat tytöt tehneet loistavaa yhteistyötä keskenään. Ja lopulta sijoittuvat ensimmäisiksi omassa sarjassaan.

Poikavartio puolestaan ei sijoittunut niin hyvin, mutta pääasia olikin se, että viihtyivät. He keskustelivat ja tekivät tehtäviä selvästi yhdessä. Jokainen sai olla mukana joukossa. Oli hienoa nähdä, miten pojatkin puhalsivat yhteen hiileen.

 

Ehkä sitä aikuisena yrittää välillä liikaa tukea. Mitä siis opin eilisestä? Lapset oppivat parhaiten kokeilemalla. Ja sitä paitsi he tietävät todella paljon. Muistan taas antaa lapsille enemmän tilaa toimia ja tehdä.

Mitä siis opin eilisestä? Nousujohteisuus. Se on kaiken a ja o. Jos lapselle ei anna vastuuta, ei hän opi sitä myöskään kantamaan, Opin myös sen, että kokeilemisen kautta tulevat parhaat oppimistulokset. Niin. Seikkailijavartiomme oppivat varmasti paljon, mutta niin opin minäkin. Oppi, ikä ja kaikki. Kyllä vanhakin voi vielä oppia uutta.

Kaikin puolin päivä oli mahtava. Sää helli osallistujia, saattajia ja katsojia. Ilmassa oli naurua ja tekemisen meininkiä. Niin. Nämä kisathan ovat kohtaamisen paikka. Monta tuli kohdatuksi sellaisena kuin ovat: partiolaisina.