Malmin seurakunnan Vieraalla Maalla – seikkailijatapahtuma

Malmin seurakunta järjesti 25.10.2014 ”Vieraalla Maalla” – seikkailijatapahtuman. Partiolippukunta Viikin Vesikoista osallistuimme tapahtumaan 8 seikkailijan ja 2 aikuisen voimin. Kyseessä oli näytelmä, joka kertoi erään afrikkalaisen miehen tarinan ja kuinka hän erinäisten tapahtumien johdosta päätyi Afrikasta Suomeen etsimään onneaan ja kadonnutta läheistään, kohdaten samalla ennakkoluuloja ja tylyä kohtelua sekä Suomen talven kylmyyden. Näytelmä oli varsin mukaansatempaava ja mieleen jäi erityisesti kohtaus tullissa, josta väärinymmärrysten takia afrikkalaismies joutui hetkeksi telkien taakse. Näytelmän loppu eteni siten, että näytelmää katsomassa olleet seikkailijat saivat itse osallistua näytelmään ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Eräs seikkailijoista ehdotti, että mies voisi nostaa pankista rahaa. Toinen seikkailijoista näytteli pankkineitiä ja totesi miehelle, että hänellä ei ole pankissa tiliä eikä rahaa. Kolmas seikkailijoista ehdotti, että mies voisi ansaita rahaa Suomessa pulloja keräämällä. Toinen seikkailijatyttö näytteli kauppaneitiä varsin realistisesti: Kun afrikkalaismies oli kerännyt aikansa pulloja, ei niistä juuri kahta euroa enempää irronnut kaupassa.

Näytelmän lopuksi Vesikoiden toisen seikkailijaryhmän tytöt huudattivat partiohuudon ”Hyvä kiva Bra! Antaa tulla lisää vaan!”

Näytelmän jälkeen siirryimme juomaan mehua, kahvia ja syömään tuoretta pullaa. Keskustelimme näytelmästä ja kysyimme oliko tarina totta. Näyttelijät tiesivät kertoa, että näytelmä oli tosi tarina suurelta osin, mutta osin oli mukaan näytelmään otettu myös kohtauksia muiden ihmisten kohtaloista.

Kotimatkalla kysyin mukanani olleilta seikkailijoilta mitä he pitivät näytelmästä. Eräs sanoi, että tarinan loppu ei lopulta selvinnyt: Löysikö afrikkalaismies viimein kadonneen läheisensä? Toinen totesi, että oli kiva näytelmä ja varsinkin tullikohtaus nauratti.

Itselleni näytelmä herätti ajatuksia siitä mitenkä ihminen voi helposti päätyä vieraassa maassa tilanteeseen missä ei tiedä mistä saisi apua ja katon pään päälle, kun ulkona on pakkasta ja sataa lunta eikä rahaa ole. Näytelmä esitti todella hyvin sen miten esimerkiksi pankista ei lainaa saa noin vain ja pullojakin saa kerätä muutaman kympin eteen todella paljon. Puhumattakaan sosiaalitoimistosta, josta sieltäkään ei taida rahaa saada jollei asu pysyvästi Suomessa. Onneksi on olemassa sellainen taho (kuten kirkot), joiden puoleen voi kuka tahansa kääntyä apua saadakseen.

 Jani

Viikin Vesikot

 Seikkailijoiden ikäkausivastaava

Palmu ja omenapuu: Antti Sevanto ja Pekka Nyman (c) NP