Partiotyön kurssi takana

Näkemys seikkailijasta

Tarpojan kysymysmerkki

Partiotyönkurssi eli seppokurssi alkoi viime keväällä ja onneksi pääsin osallistumaan kurssille. Kurssi on ollut kaikin puolin varsin antoisa. Olen saanut oppia monia tärkeitä asioita ja ennen kaikkea kurssin myötä olen innostunut partioon ihan toisella tavalla. Kurssilta sain potkua niin paljon, että en kevväälä voinut edes ajatella lopettavani partiota, vaan löysin syksyn alussa
                                                     itseni kotikuntani lippukunnasta.



Vaeltajan haasteet

 Kurssin aikana olen saanut perehtyä ikäkausiin, niiden ihanteisiin ja lupaukseen.   Olen tehnyt kaksi isoa kurssityötä (ovat kyllä edelleen palauttamatta) ja niiden myötä esimerkiksi lupauksen sisältö tai sosiaalinen media ovat auenneet ihan toisella tavalla. Nyt kun puhutaan lupauksesta tai kun itse otan lupauksen vastaan, tiedän oikeasti mitä se pitää sisällään. Ja rehellisesti olen ylpeä siitä, että olen joskus lapsena lupauksen antanut.


Anni Collanin partiopuku

Historian havinaa

Tämä syksyn kurssin osuus alkoi Turun partioasemalta ja Partiomuseolta. Museon käynti oli varsin valoittava ja kuinka plajon harmittaa, että se on omaan laumaani nähden niin kaukana. Museossa selvisi kaikenlaista. Meille kerrottiin myös sellainen yksityiskohta, jonka vuoksi hetken sai hieraista silmiään. Tiedättekös mikä esine pelastetaan ensimmäiseksi partiomuseosta, jos syttyy tulipalo?  Vanhoja partioasuja oli myös nähtävillä vuosien takaa. Katselin Anni Collanin partiopukua ja mietin vain kuinka erilainen se on verrattuna tähän päivään. Niin ja mikä parasta sain käsiini myös erittäin hyväkuntoisen Anni Collanin Partiotyttöjen oppaan. Toki se on kolmaspainos, mutta ikää tuollakin kappaleella on kohta sataa vuotta. Toki löysin muutakin kirjallisuutta ja nyt lukujonossa onkin Skaudivarustuksen Partiokirjaston sarjaa. Kaikkia en saanut, mutta muutaman silti. Jonkin asteinen partiohurahdus on siis kulkenut läpi. Apua!

Historian havinaa

Partiomuseolta siirryimme Kunstenniemeen. Siellä meillä oli majoitus upeissa merimaisemissa ja siellä oli myös tilaa hengittää ja hiljentyä omien asioiden ja kipuilujen ääreelle. Viikon aikana teimme johtamisharjoitteita eri ikäkausiin liittyen. Suomen Partiolaisista Timo Sinivuori kävi viettämässä aikaa ja pääsimme yhdessä katsomaan ja miettimään erään partiopiirin toimintasuunnitelmaa ja ajatuksia siitä miten toimintasuunnitelmia voidaan kehittää ja priorisoida. Tämä malli avasi itsellekin uusia ajatuksia. Puhuimme kurssin aikana myös vapaaehtoisuudesta ja mitä se on seurakunnassa ja partiossa. Meillä Malmilla vapaaehtoisuuteen on nyt panostettu ja minä haluan ajatella, että jokainen partion johtaja on vapaaehtoinen ja juuri siksi äärimmäisen tärkeä. Tähän teemaan tulen palaamaan
vielä uudestaan täällä blogin puolella.

Ilman teitä partiolaisia en olisi varmaan löytänyt uudestaan partioon. Kiitos siis teille siitä. Kiitos, että autoitte minua löytämään oman paikkani partiosta.

Partiolainen ja ylpeä siitä.

Ps. Pahoittelut asettelusta. Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä