Arvojen jäljillä - Partiolupaus (2. osa)

Lupaus on henkilökohtainen kunniasana, jossa luvataan parhaan mukaan toteuttaa partion arvopohjaa omassa elämässä. Lupauksen anto kuitenkin edellyttää sen, että lupauksen antajan on ymmärrettävä lupauksen sisältö ja pystyttävä hyväksymään se. Mitä kaikkea partiolupaus oikeasti pitääkään sisällä. Siinä vaiheessa kun partiolainen antaa partiolupauksensa, hän lupaa paljon. 

Partiolaisten lupaus on seuraavanlainen:

”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, 

toteuttaa ikäkauteni ihanteita ja olla avuksi toisille.”

Partiolupaus pitää sisällään neljä eri osa-aluetta. Lupauksessa sanotaan, että lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, sillä tarkoitetaan, että jokainen partiolainen saa rakastaa juuri sitä jumalaa, johon hän itse uskoo. Hänen ei tarvitse uskoa mihinkään muuhun jumalaan. Toisessa osassa partiolainen puolestaan lupaa rakastaa omaa maataan ja maailmaa. Tämä sisältää ajatuksen siitä, että partiolainen on valmis kunnioittamaan omaa isänmaataan ja lisäksi se kattaa sen yhteisön, johon partiolainen kuuluu. Kuitenkin näkemys on vielä laajempi kuin vain oma isänmaa. Tähän lupauksen osaan sisältyy ajatus koko luomakunnan kunnioittamisesta, kaikkien ihmisten, eläinten, kasvien ja myös muun luonnon. Lupauksen kolmantena kohtana on toteuttaa ihanteita. Nämä ihanteet ilmaisevat ennen kaikkea sen arvomaailman, johon partiolainen pyrkii. Viimeisenä kohtana partiolainen lupaa olla avuksi toisille. Ajatuksena on se, että partiolainen pyrkii auttamaan ja palvelemaan muita. Lisäksi tämä tukee nuorempia partiolaisia epäitsekkääseen toimintaan, jota tukee  myös päivän hyvä työ – aktiviteetti.  

Emeritus Arkkipiispa John Vikström on sanonut hartaustekstissään partiolaisille, että myös risti kertoo partiolupauksesta. Partiolupauksessa katsotaan tavallaan kahteen eri suuntaan, Jumalaan ja maailmaan. Vikström kertoi ristin pystyviivan ilmoittavan tahtomme rakastaa Jumalaa kun vaakaviiva puolestaan tahtoamme rakastaa omaa maatani ja maailmaa.