Yksi ruumis, monta jäsentä

Kuulin alkuviikosta vanhan roomalaisen tarinan ajalta ennen ajanlaskumme alkua:


Ruumiin jäsenet nousivat eräänä päivänä raivokkaaseen kapinaan. Heidän täytyi aina vain tehdä työtä vatsan hyväksi, toimittaa sille ruokaa. Se puolestaan otti vastaan palveluksia laiskana ja liikahtamatta paikaltaan. Muut ruumiin jäsenet tekivät päätöksen, etteivät saa enää panna ruokaa suuhun eivätkä hampaat saa enää pureskella ruokaa. Sanottu ja tehty. Ruumiin jäsenet totesivat hyvin pian voimiensa alkavan heiketä, kun vatsa ei enää jakanut ravintoa elimistölle. Välttyäkseen kokonaan lamaantumasta ruumiin jäsenet päättivät palata entiseen käytäntöön.

Jäin miettimään tätä pitkään, sillä jotenkin jäsenistä tuli mieleen ihmiset. Me emme aina tajua sitä, mikä vaikutus meillä on muihin, vaan usein ajattelemme pelkästään itseämme. Jos emme tee jotain niiden asioiden eteen, jotka ovat meille merkityksellisiä, joista pidämme, saattavat nuo pikku hiljaa hävitä kokonaan elämästämme.

Partio toimii yhteisönä, jossa jokaisella on oma paikkansa ja oma osansa joka edesauttaa koko yhteisöä voimaan hyvin. Tehkäämme siis muille se, minkä toivoisimme itsellemme tehtävän.

Oulunkylän seurakunnan nuorisotyö/Apsi