Kololla on kiva olla

Olen tänäkin syksynä ehtinyt jo hyvä tovin viettää aikaa kololla ihmetellen maailman menoa seikkailijoiden kanssa. Tämä ryhmä oli varsin vauhdikas, silloin kun heidän kanssaan yhteisen matkan aloitin viime keväänä. Paljon meni aikaa turhaan ja ohjelmaa emme ehtineet juurikaan tekemään. Silti sain oppia monia asioita seikkailijajoukkueelta.

Nyt syksyllä palatessani kololle seikkailijoideni luokse, oli havaittavissa muutos ja tuota muutosta olen nyt sivusta seurannut hyvällä fiiliksellä. Ja kyllä, olen äärettömän ylpeä näistä seikkailijoista, jotka jälleen innostuvat leikeistä ja hoitavat hommansa upeasti, mutta ennen kaikkea nauttivat siitä, että saavat ohjata toinen toisiaan taitojensa mukaan.

Eilen illalla katselin näitä seikkailijoita, kun yhdessä nauroimme kololla. Katsoin heitä ja olin heistä ylpeä. Tuo hulivili porukka, jonka kanssa sai harmaita hiuksia kiskoa irti, on muuttunut vastuulliseksi porukaksi, melkein tarpojiksi. Kuinka paljon kesällä onkaan kasvettu ja kuinka haikein mielin tälle porukalle sanon jouluna hyvästit siirtyessäni seuraavan ryhmän kanssa jatkamaan matkaa.

Koen olevani tavallaan etu-oikeutettu, kun saan jakaa arkea upeiden lippukuntien kanssa ja monien eri partiolaisten kanssa. Olen saanut tänä aikana, jonka olen Malmilla viettää, tutustua huikeisiin johtajiin ja mahtaviin lapsiin. Olen saanut kokea monta asiaa yhdessä partiolaisten kanssa ja nauttia siitä seurasta ja tunnelmasta, jonka partio ympärilleen tarjoaa.