Valvomisen sunnuntain partiomessun puhe
Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsyminen j välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat "uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee." (2. Piet. 3:13)
Evankeliumi teksti Matt. 25:1-13 Viisaat ja tyhmät morsiusneidot
Partiolaisille valvominen on tuttua. Eteen tulee kipinävuoroja, jolloin keskellä yötä muiden nukkuessa, on toisinaan vaikeaa pysyä hereillä. Rauhallinen teltta ja unien tuomat äänet pimeydessä saavat aikaan raukean ja uneliaan olon. Voi olla vaikeaa pysyä hereillä muiden nukkuessa. Jeesuksen vertauksessa morsiusneidot odottivat sulhasta saapuvaksi ja hekään eivät pysy hereillä, mutta he olivat kuitenkin valppaina ja heräsivät huutoon "Ylkä tulee." Viisi neitoa olivat varanneet lamppuihinsa öljyä ja toiset viisi joutuivat palaamaan hakemaan sitä nähdäkseen eteensä ja nähdäkseen sulhasen. Partiolaiset tietävät, kuinka tärkeää on se, että maastossa ollessa on oikeanlaiset varusteet ja sen, että varusteiden tulee myös olla kunnossa. Ilman tarvittavia varusteita tulee leiristä tai retkestä vaikea ja on vaikea olla valppaana.
Evankeliumitekstin valvomisessa on kyse valmistautumisesta. Hyvällä valmistautumisella, kuten partiolaisten retkivarusteilla tai vanhempien asettamilla kotiin tuloajoilla emme voi kuitenkaan välttää yllätyksiä, mutta hyvällä valmistautumisella on helpompi varautua myös yllättäviin tilanteisiin ja vaikeuksiin. Näin olivat tehneet myös viisaat morsiusneidot, jotka olivat varanneet mukaansa öljyä. Tuo öljy, jota oli viisailla morsiusneidoilla mukana kuvastaa anteeksiantamisen varaan rakennettua uskoa. Se, että saamme pyytää virheitämme anteeksi Jumalalta ja toisiltamme on iso lahja, jonka olemme saaneet osaksemme ja sen tähden myös Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valppaina. Hän kehottaa meitä siitä suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan, sillä niin kauan kuin meillä on aikaa, on meillä myös armoa ja saamme luottaa siihen, että saamme virheemme anteeksi. Tuo anteeksiantamisen varaan rakennetun uskon öljy muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi säilyttää uskomme Jumalaan koko elämämme ajan. Jokainen varmasti tietää, ettei valveilla pysyminen ole helppoa, etenkään silloin kun väsymys painaa päälle. Sama koskee myös uskoa. Silloin kun teen tulee paljon raskaita ja vaikeita asioita, ikävyyksiä ja isoja pettymyksiä, voi olla vaikeaa pitää uskosta kiinni ja luottaa, että asiat järjestyvät. Sen tähden uskostakin tulee huolehtia niin kuin partiolaiset pitävät huolta varusteistaan tai vanhemmat huolehtivat lapsistaan.
Mutta entä jos Usko olisikin mies ja isä? Voisi hänellä olla kolme lasta, jotka harrastavat partiota. Uskolla olisi todennäköisesti auto, josta hän pitäisi huolta, jotta hän voisi turvallisesti hakea lapsiaan kotiin partion retkiltä ja leiriltä. Usko tarkistaisi autonsa neljä rengasta ja varmasti myös huoltaisi autoaan säännöllisesti. Voimme ajatella, että meidän oma, henkilökohtainen uskomme on kuin tuon Uskon auto: Meidänkin tulee olla valppaina ja huoltaa uskoamme: Ehtoollinen, seurakuntayhteys, rukous ja sanan kuuleminen ja lukeminen. Siinä ovat tärkeimmät. Jos nuo olisi Uskon auton neljä rengasta, ei Usko voisi autollaan ajaa ilman yhtä. Sama on meillä. Ilman jotain osa-aluetta, usko saattaa horjua.
Mutta niin kauan kuin meillä on aikaa, on meillä myös armoa, sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
Evankeliumi teksti Matt. 25:1-13 Viisaat ja tyhmät morsiusneidot
Jokainen meistä varmasti tietää miltä tuntuu valvoa ja odottaa jotain. Tiedämme, ettei valvominen ole helppoa ja tiedämme sen tunteen, kuinka myöhään valvoessa silmäluomet alkavat painamaan ja sitä torkahtaa ihan tahtomattaan. Jokainen vanhempi tulee varmasti viettämään unettomia öitä. Lapsen ollessa ihan pieni, sitä ensin odottaa lapsen nukahtamista ja sitten toivoo, ettei yöllä tulisi montaa herätystä, jotta itsekin saisi levättyä. Yöllä nukkuessaankin vanhemmat ovat valppaina. Uni on kuin koiran unta ja pienimpään ääneenkin havahtuu helposti. Lapsen ollessa nuori, jo lähellä aikuisuuden kynnystä, vanhemmat odottavat illalla sydän syrjällään lapsensa tulevan kotiin ennen kuin he voivat käydä levollisin mielin itse nukkumaan.1 "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. 2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. 3 Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. 4 Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. 5 Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. 6 Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' 7 Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. 8 Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' 9 Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' 10 Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. 11 Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' 12 Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' 13 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Partiolaisille valvominen on tuttua. Eteen tulee kipinävuoroja, jolloin keskellä yötä muiden nukkuessa, on toisinaan vaikeaa pysyä hereillä. Rauhallinen teltta ja unien tuomat äänet pimeydessä saavat aikaan raukean ja uneliaan olon. Voi olla vaikeaa pysyä hereillä muiden nukkuessa. Jeesuksen vertauksessa morsiusneidot odottivat sulhasta saapuvaksi ja hekään eivät pysy hereillä, mutta he olivat kuitenkin valppaina ja heräsivät huutoon "Ylkä tulee." Viisi neitoa olivat varanneet lamppuihinsa öljyä ja toiset viisi joutuivat palaamaan hakemaan sitä nähdäkseen eteensä ja nähdäkseen sulhasen. Partiolaiset tietävät, kuinka tärkeää on se, että maastossa ollessa on oikeanlaiset varusteet ja sen, että varusteiden tulee myös olla kunnossa. Ilman tarvittavia varusteita tulee leiristä tai retkestä vaikea ja on vaikea olla valppaana.
Evankeliumitekstin valvomisessa on kyse valmistautumisesta. Hyvällä valmistautumisella, kuten partiolaisten retkivarusteilla tai vanhempien asettamilla kotiin tuloajoilla emme voi kuitenkaan välttää yllätyksiä, mutta hyvällä valmistautumisella on helpompi varautua myös yllättäviin tilanteisiin ja vaikeuksiin. Näin olivat tehneet myös viisaat morsiusneidot, jotka olivat varanneet mukaansa öljyä. Tuo öljy, jota oli viisailla morsiusneidoilla mukana kuvastaa anteeksiantamisen varaan rakennettua uskoa. Se, että saamme pyytää virheitämme anteeksi Jumalalta ja toisiltamme on iso lahja, jonka olemme saaneet osaksemme ja sen tähden myös Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valppaina. Hän kehottaa meitä siitä suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan, sillä niin kauan kuin meillä on aikaa, on meillä myös armoa ja saamme luottaa siihen, että saamme virheemme anteeksi. Tuo anteeksiantamisen varaan rakennetun uskon öljy muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi säilyttää uskomme Jumalaan koko elämämme ajan. Jokainen varmasti tietää, ettei valveilla pysyminen ole helppoa, etenkään silloin kun väsymys painaa päälle. Sama koskee myös uskoa. Silloin kun teen tulee paljon raskaita ja vaikeita asioita, ikävyyksiä ja isoja pettymyksiä, voi olla vaikeaa pitää uskosta kiinni ja luottaa, että asiat järjestyvät. Sen tähden uskostakin tulee huolehtia niin kuin partiolaiset pitävät huolta varusteistaan tai vanhemmat huolehtivat lapsistaan.
Mutta entä jos Usko olisikin mies ja isä? Voisi hänellä olla kolme lasta, jotka harrastavat partiota. Uskolla olisi todennäköisesti auto, josta hän pitäisi huolta, jotta hän voisi turvallisesti hakea lapsiaan kotiin partion retkiltä ja leiriltä. Usko tarkistaisi autonsa neljä rengasta ja varmasti myös huoltaisi autoaan säännöllisesti. Voimme ajatella, että meidän oma, henkilökohtainen uskomme on kuin tuon Uskon auto: Meidänkin tulee olla valppaina ja huoltaa uskoamme: Ehtoollinen, seurakuntayhteys, rukous ja sanan kuuleminen ja lukeminen. Siinä ovat tärkeimmät. Jos nuo olisi Uskon auton neljä rengasta, ei Usko voisi autollaan ajaa ilman yhtä. Sama on meillä. Ilman jotain osa-aluetta, usko saattaa horjua.
Mutta niin kauan kuin meillä on aikaa, on meillä myös armoa, sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Luemme viestisi ja julkaisemme sen sen jälkeen.