Retken oivalluksia
Viikonloppuna oli lippukunnan yöretki. Retkelle lähtijöinä oli noin 30 pientä partiolaista. Heistä suurin osa oli sudenpentuja sekä seikkailijoita. Taisi joukossa olla yksi tarpoja ja samoajakin. Mutta kerrankin aikuisia oli reilusti.
Päivän aikana oli kaiken näköistä puuhaa ja touhua. Tekemistä riitti ihan jokaiselle ja ilta huipentui sisaruspiiriin nuotion hiilloksen äärelle.
Seikkailijat, tarpoja ja samoaja saivat kunnian nukkua teltassa. Kipinämikko. Se oli se juttu. Ja pienet sudenpennut löysivät majapaikan mökeistä. Tosin ei nekään niin kovin lämpöisiä olleet ja vessatkin olivat kaukana.
Sudenpentujen kanssa nukkui useampi aikuinen. Tavallaan turvana. Minäkin olin yhtenä aikuisena sudarimökissä. Ensin kuuntelin helpottuneena lasten tuhinaa ja sitten tarkemmin erästä mökissä nukkuvaa seikkailijaa. Mökkiinhän oli päätynyt siksi, että makuupussi oli niin ohut, ettei telttaan voitu yöpakkasilla nukkumaan laittaa. Unissaan tuo seikkailija paleli. Oikein tärisi. Hetken mietin ja pomppasin ylös lattialta. Nappasin pitkän talvitakkini ja asettelin sen seikkailijan makuupussin päälle. Kaverin uni muuttuikin melkein heti rauhallisemmaksi.
Nukahdin hetkeksi ja heräsin siihen, että pieni sudari kaipaili seuraa vessoille. Pelotti lähteä yksin pimeään. Nousin ylös ja lähdin mukaan. Mökkiin palatessa seikkailija oli siirtänyt takin pois päältään ja hän paleli. Nostin takin takaisin paikalleen ja uni rauhoittui heti.
Nyt valvon itse ja en saa unta. Mietin kuinka tärkeää partiossa on se, että pienemmistä pidetään huolta. Tarpoja ja samoaja ovat olleet pienten seurassa koko päivän. Näyttäneet esimerkkiä ja mallia. Kulkeneet pätkän matkaa kaverina. Ja näin yöllä me pidämme huolen kaikista, että jokaisella olisi mahdollisimman lämmin tai että hädän hetkellä aikuinen on lähellä turvana.
Lapsi oppii ja kasvaa. Niin myös retkillä. Se lapsi, jolla on retkellä kylmä yöllä, pyytää helpommin vanhemmiltaan paksumpaa makuupussia seuraavalle retkelle. Tai ainakin luottaa siihen, että retkellä aikuinen yrittää parhaansa mukaan auttaa.
Samalla tavalla kuin partiossa pidetään huolta pienemmistä saa aikuinenkin pyytää apua. Aikuisella on oikeus hengähtää ja sanoa, ettei jaksa. Jokainen väsyy ja uupuu joskus. Niissä hetkissä onkin hyvä sanoa se ääneen, jotta myös muut sen tietävät ja voivat tukea ja auttaa silloin kun sitä eniten tarvitaan. Toisen ajatuksia kun on vaikea lukea. Ennen kaikkea oman väsymyksen keskellä voi aina pyytää Jumalalta apua. Sen ei tarvitse olla muuta kuin huokaus: Auta minua jaksamaan ja anna voimia.
Onneksi kevät on jo täällä ja valon määrä lisääntyy. Ehkä saamme lisää voimia ja energiaa auringosta, joka taas paistaa.
Päivän aikana oli kaiken näköistä puuhaa ja touhua. Tekemistä riitti ihan jokaiselle ja ilta huipentui sisaruspiiriin nuotion hiilloksen äärelle.
Seikkailijat, tarpoja ja samoaja saivat kunnian nukkua teltassa. Kipinämikko. Se oli se juttu. Ja pienet sudenpennut löysivät majapaikan mökeistä. Tosin ei nekään niin kovin lämpöisiä olleet ja vessatkin olivat kaukana.
Sudenpentujen kanssa nukkui useampi aikuinen. Tavallaan turvana. Minäkin olin yhtenä aikuisena sudarimökissä. Ensin kuuntelin helpottuneena lasten tuhinaa ja sitten tarkemmin erästä mökissä nukkuvaa seikkailijaa. Mökkiinhän oli päätynyt siksi, että makuupussi oli niin ohut, ettei telttaan voitu yöpakkasilla nukkumaan laittaa. Unissaan tuo seikkailija paleli. Oikein tärisi. Hetken mietin ja pomppasin ylös lattialta. Nappasin pitkän talvitakkini ja asettelin sen seikkailijan makuupussin päälle. Kaverin uni muuttuikin melkein heti rauhallisemmaksi.
Nukahdin hetkeksi ja heräsin siihen, että pieni sudari kaipaili seuraa vessoille. Pelotti lähteä yksin pimeään. Nousin ylös ja lähdin mukaan. Mökkiin palatessa seikkailija oli siirtänyt takin pois päältään ja hän paleli. Nostin takin takaisin paikalleen ja uni rauhoittui heti.
Nyt valvon itse ja en saa unta. Mietin kuinka tärkeää partiossa on se, että pienemmistä pidetään huolta. Tarpoja ja samoaja ovat olleet pienten seurassa koko päivän. Näyttäneet esimerkkiä ja mallia. Kulkeneet pätkän matkaa kaverina. Ja näin yöllä me pidämme huolen kaikista, että jokaisella olisi mahdollisimman lämmin tai että hädän hetkellä aikuinen on lähellä turvana.
Lapsi oppii ja kasvaa. Niin myös retkillä. Se lapsi, jolla on retkellä kylmä yöllä, pyytää helpommin vanhemmiltaan paksumpaa makuupussia seuraavalle retkelle. Tai ainakin luottaa siihen, että retkellä aikuinen yrittää parhaansa mukaan auttaa.
Samalla tavalla kuin partiossa pidetään huolta pienemmistä saa aikuinenkin pyytää apua. Aikuisella on oikeus hengähtää ja sanoa, ettei jaksa. Jokainen väsyy ja uupuu joskus. Niissä hetkissä onkin hyvä sanoa se ääneen, jotta myös muut sen tietävät ja voivat tukea ja auttaa silloin kun sitä eniten tarvitaan. Toisen ajatuksia kun on vaikea lukea. Ennen kaikkea oman väsymyksen keskellä voi aina pyytää Jumalalta apua. Sen ei tarvitse olla muuta kuin huokaus: Auta minua jaksamaan ja anna voimia.
Onneksi kevät on jo täällä ja valon määrä lisääntyy. Ehkä saamme lisää voimia ja energiaa auringosta, joka taas paistaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Luemme viestisi ja julkaisemme sen sen jälkeen.