Se hetki..

Tiedätkö sen hetken, jolloin tajuaa sen, ettei joku asia vaan toimi? Ja tiedätkö sen hetken, kun tajuat ettet vaan mahda asialle mitään ja homma on hoidettava kunnialla loppuun, meni sitten sytee tai saveen.. Voin paljastaa, että minäkin tiedän sen hetken ja sen tunteen.

Se hetki oli tänään kirkossa. Kirkon penkissä istui joukko partiolaisia. Olin valmistellut kirkkohetkeä ja jokin oli jäänyt minulta jälleen ymmärtämättä. Nimittäin se, kuinka puuduttavaa on istua kirkonpenkissä, etenkin silloin kun olisi intoa lähteä liikkeelle. Ja se, että pitäisi istua hiljaa ja kuunnella, yrittää pysyä mukana ja vielä hereillä.

Ihmiselle ja etenkin partiolaiselle toiminnallisuus on tärkeää. Se, että saa tehdä ja osallistua. Tämän unohdin jälleen partiokirkkoa tehdessä. Kun pitkän päivän jälkeen pitäisi vielä jatkaa hetki istua paikalla ja olla hiljaa. Ympärillä on ystäviä ja kavereita, joiden näkemisestä on hetki vierähtänyt aikaa. Olisi mukava vaihtaa kuulumisia ja hieman liikkua.

Onhan meillä apuvälineitä liikkeen tuomiseen kirkkoon. Ensi vuonna sitten. Nyt kirjaan ylös sen palautteen, jonka olen saanut. Jokainen palaute on tärkeä, sillä niiden avulla voimme näistä hetkistä tehdä juuri partiomaisia ja partiolaisille sopivia. Palautettahan voi laittaa minulle jälleen sähköpostilla osoitteeseen niina.penttinen(a)evl.fi

Kiitän siis teitä partiolaisia ja perheitä, jotka olitte mukana. Kiitän teidän kärsivällisyydestä ja siitä hetkestä, jolloin oivalsin jotain. Kiitos siitä, että teitä oli tänäkin vuonna hyvin paikalla.

Laittelen taas kirkkohetken puheen tänne luettavaksi piakkoin.