Ystävyyttä yli rajojen

Viimeisessä partiolehdessä (1/14, I. Seppänen "Leiriystävyys ei raukene", s. 6-7) puhuttiin leiriystävyydestä, joka ei raukene. Leiriystävyys on ystävyyttä, joka kestää pitkälle.

Leirin aikana tulee jaettua jotain sellaista, jonka voivat ymmärtää vain ne jotka ovat olleet juuri sillä kyseisellä leirillä. Heillä on leiristä yhteisiä muistoja, kokemuksia, elämyksiä, hyviä ja huonoja hetkiä. Ne kaikki jaettu yhdessä ja niistä riittää juteltavaa vielä pitkäksikin aikaa.

Leirille on aina tietty määrä osallistujia. Ja jos ajatellaan vaikka Jamboreeta, niin näistä osallistujista pieni osa on täältä koto Suomesta. Leirille lähtiessä saattaa entuudestaan tuntea jo muutaman henkilön, mutta sieltä palatessa tuntee ihmiä ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Näistä ihmisistä moni jää suoraan sydämeen ja heitä tavataan yhä uudestaan ja uudestaan.

Eräässä laulussa lauletaan, että:

"ystävyys on yhteistä työtä, 

kumpikin antaa ja saa. 

Ystävyys on yhteistä työtä,

 Jumalan antamaa.

Käsi toiseen käteen tarttuu. 

Hyvät sanat vaihdetaan. 

Ilo kasvaa, aika varttuu, 

nyt jo toimimaan.

Ystävyys on yhteistä työtä...

Kavereita kaikkialla, 

löydät läheisyyttä myös. 

Mukaan porukkaan voit tulla, 

aloita jo työs.

Ystävyys on yhteistä työtä..

Rakennetaan uusi siltta 

halki koko maailman,

 täältä Suomen tanhuvilta 

maahan Afrikan.

Ystävyys on yhteistä työtä..."

(Jukka Salminen)

Partiossa tämä näkyy ja kuuluu, sillä partiossa jos missä on ystävyyttä yli kaikkien rajojen.