Apsin ajatuksia oman tien muuttuessa

Olen saanut mielenkiinnolla seurata partiota vähän sivustakatsojana ja niin kuin aiemmissa teksteissä olen kertonut, aika paljon on yllättänyt se, miten hyvin erilaiset ihmiset puhaltavat yhteen hiileen. Itsellä on tullut aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Siirryn 1.5. alkaen toisen seurakunnan alueelle töihin ja uuden lippukunnan myötä jätän tämän foorumin toisille.

Erilaisuus on rikkaus eikä peikko, joka kalvaa sisintä. Erilaisten ihmisten kautta tulemme ajatelleeksi sitä, millaisia itse olemme ja opimme, miten tulla toimeen kaikkien kanssa, ilman että toisten ajatukset teot tallautuvat muiden alle.

Siunattua partioviikkoa ja jatkoa karttamerkkejä seuraten ja toinen toistaan tukien.
Irlantilaisen siunauksen sanoin:
Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen. Päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi, jääköön käsiin Jumalaan.
//Apsi