Uusi vuosi ja hiljaisuus

Vuosi vaihtui, jälleen kerran. Täytynee kyllä myöntää, että tällä kertaa odotin ihan oikeasti vuoden vaihtumista. Saa taas aloittaa tietyllä tapaa puhtaalta pöydältä. Tosin voin kyllä paljastaa, että jos minulla oikeasti olisi oma työpöytä, muistuttaisi se todennäköisesti enemmän kaaosta.

Viime vuosi oli rankka ja tuntuukin hyvältä päästä sen painolastista eroon. Toki olihan viime vuodessa myös ihan mahtavia juttuja, uusia kokemuksia ja varsinaisia elämyksiä. Tämä vuosi ei oikeasti voi olla ollenkaan samanlainen kuin viime vuosi. Tai ainakin toivon niin.

Juuri nyt on hetki aikaa istua alas. Tilastot ja toimintakertomukset ovat laitettu eteenpäin. Katse on kyllä tulevassa, mutta juuri nyt saan olla tässä hetkessä ja ihan hiljaa. Se tuntuu oikeastaan ihan hyvältä, jotenkin rauhoittavalta. Ei ole mihinkään kiire. On vain tämä hetki ja tuo kahvikuppi.

Oletko muuten koskaan miettinyt, mitä hiljaisuus oikeastaan on? Olen aina välillä pysähtynyt hiljaisuuden sanoman äärelle. Siinä on omalla tavallaan jotain puhuttelevaa, mutta kuitenkin on vaikea löytää sanoja kuvaamaan hiljaisuutta. Se vain on.

Joku viisas joskus sanoi, että hiljaisuudessa olisi hyvä olla. Toisenaan hiljaisuus kuitenkin tuntuu enemmän ahdistavalta kuin hyvältä. Tiedätkö sen hiljaisuuden kun katsoo toista ja ymmärtää, että välissä oleva hiljaisuus on niin kiusallista, että tekisi mieli sanoa jotain vain rikkoakseen hiljaisuuden, muttei yhtään tiedä mitä sanoisi.

Tänään nautin päivän hiljaisesta hetkestä näin keskellä päivää. Illalla taas riittää vilinää ja vauhtia, kun aloitan Vesikoilla puolen vuoden mittaisen ryhmänjohtamisen. Saas nähdä mitä siitä tulee. Vauhtia varmasti, mutta toivottavasti ei vaarallisia tilanteita.