Elämäni ensimmäinen partiolaisten suurleiri

Vähän jännittää, vatsan pohjaa kutittaa, mutta silleen hyvällä tavalla. Tänään se alkaa, siis nimittäin Roihu, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa viimeisen vuoden ajan. Olen niin iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus päästä näkemään mitä Finjamboree oikein on tai mitä siitä yli päätään tulee kun n. 17 000 ihmistä laitetaan samaan paikkaan. Olen aina pitänyt seurakuntien suurleirejä isoina, mutta jotenkin ne kalpenevat tämän mittapuun leirin rinnalla. Onhan tuo 2000 -3000 henkeä aika paljon vähemmän kuin 17 000.

Kävin eilen pyörähtämässä alueella ja viemässä tavaroita Unityyn (sieltä mut voi löytää vessojen takaa punaisesta teltasta). Hämmästyin. Sain lämpimän vastaanoton ja tunsin kuuluvani saman tien porukkaan. En muista koska viimeksi olisi ollut niin helppoa soljahtaa porukkaan. Eilen sain jo esi makua siittä, mitä leiri pitää sisällään. Ainakin nimittäin naurua ja säpinää.

Roihuun palaan vielä uudestaankin täällä blogissa, mutta malminseurakunnansepot -instagramtili päivittää suoraan kuvia ja tunnelmaa.