1. Luku: Tervetuloa partioon!

Oli aivan syyskuun alkua ja ulkona paistoi aurinko kirkkaana. Se jatkoi vielä lämmittää. Kesän aikana oli Järvisen perhe saanut muuton valmiiksi uudessa kaupungissa. Milla äiti ja Risto isä olivat tutkineet lähialueen lippukuntia ja soitelleet lippukunnan johtajia läpi. Monessa lippukunassa oli heille sanottu, että heillä on jonoa uusista tulijoista, mutta jonoon voisi jäädä. Milla ja Risto löysivät kuitenkin yhden lippukunnan, johon heidän lapsensa mahtuvat mukaan. Loimupartio oli pieni lippukunta aivan kunnan rajalla. Heidän seikkailijajoukkueissaan, Haukoissa ja Poneissa oli tilaa Pietulle ja Pilville. Millalle ja Ristolle kerrottiin, että lippukunta aloittaisi syyskauden yhdessä lippukunnan omalla majalla.

Pilvi ja Pietu istuivat autossa. Vihdoin oli koittanut se päivä, jolloin he pääsivät aloitamaan partion. He olivat intoa niin täynnä, että meinasi ihan tappeluksi yltyä, kun heitä niin paljon jännitti uuden harrastuksen aloittaminen.

- Rauhoittukaas nyt, Milla-äiti tuumasi etupenkiltä. Ei partiolaiset tuolla tavalla toisiaan muksi.

Pilvi ja Pietu yrittivät rauhoittua. Siinä he hengittelivät sisään ja ulos samaan tahtiin. Pilvi katsoi samalla ikkunasta ulos ja huokaisi lopulta raskaasti.

- Mutta äiti, entä jos me ei saadakaan uusia kavereita. Lotta sanoi, että partiossa kaikki on toistensa kavereita, mutta entäpä jos ei olekaan?

Ennen kuin Milla ehti vastaamaan Pilville, oli Pietu jo aloittanut Pilvin ilkkumisen.

-Pelkuri, pelkuri. Ei partio ole pelkureita varten...

Eipä Pietu kuitenkaan ehtinyt pidemmälle ilkkumisellaan, kun Milla hiljensi hänet vihaisella katseelaan ja vastasi Pilvile:

- Ihan varmasti saat partiosta monta uutta ystävää. Niin kuin sinäkin Pietu.
- Ollaanko me varmasti oikeassa paikassa? Eihän täällä näy ketään! Pietu huudahti turhaantuneena.
- Vähän malttia poikaseni. Risto mutisi ratin takaa. Ihan kohta pitäisi Lomman kentän tulla näkyviin oikealla puolella. Siellä on varmasti muidenkin autoja parkissa.
Pietu huokaisi raskaasti. Kyllä häntäkin jännitti. Hän ei vain voinut myöntää sitä. Ei ainakaan Pilvin kuullen. Pilvi olisi kuitenkin vain ilkkunut häntä, ihan niin kuin hän oli äsken ilkkunut Pilviä pelkuriksi.
- Äiti! Isä! Tuolla! Pilvi hihkui ja osoitti auton oikeaa puolta. Tuolla on autoja ja muita ihmisiä.
- Löysimme siis perille. Äiti sanoi rauhallisesti. Pietu alkoi heti avaamaan turvavyötään.
-Pietu! Risto ärähti ja katsoi Pietua pahasti peilin kauta. Vyö kiinni ja saassiin. Ei auto ole vielä edes pysähtynyt.
Pietu laittoin vyön takaisin kiinni ja pisti kädet puuskaan. Risto käänsi auton kentän laidalle parkkiin.

Pitkä mies harppoi nopein askelin kohti Järvisen perheen autoa. Pilvi ja Pietu kömpivät autosta ulos ja katsoivat tarkaavaisina vierasta miestä. Miehellä oli kaulassaan huivi, saman oloinen kuin Lotalla oli ollut, muta huivi oli virheä harmaa ja sinä oli mustat reunat. Miehellä oli päällään sininen kauluspaita, jonka hihoissa komeili joukko erilaisia merkkejä. Miehen kaulassa roikkui valkoinen narun, jonka päässä oli pilli tai niin Pilvi ainakin muisteli sen olevan, sillä Lotallakin oli ollut sellainen, mutta ei valkoisessa narussa. Mies ojensi käden Ristolle ja Millalle.
- Tervetuloa. Olen Juha, Loimupartion lippukunnan johtaja. Tämä paikka on Loimupartion maja eli Lomma.
- Kiva tavata näin kasvotusten, Milla sanoi ja käteli Juhaa vasemmalla kädellä kuten kunnon partiolaiset tekevät.   Risto tuuppasi lapsia lähemmäksi Juhaa.
- Tässä on Pilvi ja Pietu. Tämä on heidän ensimmäinen partiopäivänsä, Risto sanoi ja viitasi kädellään lapsia kohti. Juha katsoi Pilviä ja Pietua, jotka ottivat toisiaan kädestä kiinni kuin turvaa hakien. Millaa hymyilytti. Vaikka Pietu ja Pilvi nahistelivatkin usein keskenään, oli sisarrakkaus kuitenkin niin vahva, että lapset hakivat välillä toisistaan turvaa.
-Moi Juha. Pilvi ja Pietu sanoivat lähes yhteen ääneen.
Juha tervehti lapsia ja sanoi heille:
- Tervetuloa partioon. Olette löytäneet itsellenne hyvän harrastuksen hyvässä porukassa. Teitä kaivataankin jo Lomman edustalla, jossa muut seikkailijat odotaa.
Risto ojensi auton takakontista lapsille reput, joihin oli pakattu kaikki tarvittava mukaan. Sitten he seurasivat Juhaa Lommalle.