Huolet ja murheet

Olen tänä syksynä päässyt mukaan koulun välitunneille. Olen saanut leikkiä, nauraa ja jutella koululaisten kanssa aivan arkipäiväisistä asioista. Ihan mahtavaa oli se, kuinka pienet koululaiset jaksoivat selittää leikin sääntöjä tälläiselle vähän isommallekin ihmiselle.

Olen tänä syksynä saanut oivaltaa lapsilta ihan uusia asioita niin koulumaailmassa kuin partiossakin. Tiedättekö sen tunteen, kun ihan pienistä asioista voi kasvaa varsinainen murheiden valtameri? Olen istunut välitunnilla viereen ja jutellut niistä murheista. Olen samaa tehnyt myös partiossa. Yhdessä on sitten niistä huolista ja murheista puhuttu. Jaettu ilo on kuulemma kaksin kertainen, mutta huolet puolittuvat, kun ne jaetaan.

Aikuisen silmissä lapsen huolet voivat toisinaan tuntua todella pieniltä ja niitä voi olla vaikea ymmärtää. Mutta kun avaa silmät näkemään ja korvat kuulemaan, näkee todellisuuden sen lapsen silmin. Pienikin asia voi olla todella iso ja sen käsitteleminen hankalaa. Silloin tarvitaan rinnalle joku, joka kuulee ja näkee. Silloin tarvitaan sitä turvallista aikuista, joka on läsnä.

Koen olevani onnekas, kun saan olla koululaisten kanssa tekemisissä niin työn kuin harrastuksenkin puolesta. Kuinka mahtavia ideoita ja ajatuksia tuon ikäisillä onkaan ja kuinka suuria oivalluksia, jotka aukeavat aikuisellekin ihan toisella tavalla lapsen selittäminä. Kuinka onnekkaita me aikuiset oikeasti olemmekaan, kun ympärillä on koululaisia ja muita lapsia pyörimässä.