Erilaisuus on rikkaus

Partaharjun suurleirillä oli mukana kolme näkövammaista lasta, jotka menivät ja tekivät ihan samoja asioita kuin kuka tahansa muu heidän ikäinen. Olihan heillä toki avustajat ja apuvälineitä, mutta silti he olivat kuin ketkä tahans muut ikäisensä. Viikon aikana olikin ihan mahtava seurata näiden leiriläisten tekemisiä.

Juttelin suurleiriltä kotiin palatessa bussissa erään tytön kanssa pitkään erilaisuudesta ja siitä mitä kaikkea se pitää sisällään. Puhuimme näkyvästä erilaisuudesta, siitä, että joku saattaa joutua käyttämään kävelyn tukena keppejä tai rullatuolia ja joku toinen taas käyttää keppiä silminään. Puhuimme siitä, miten jonkun aistin puuttuessa, toisista aisteista tulee entistäki tärkeämpiä. Keskustelimme siitä, että jos joku on kuuro, hän voi silti nauttia musiikista. Ei kuulemalla vaan tuntemalla sen rytmin värinästä. Tai sokea voi lukea, sillä hänen sormensa erottavat ja tunnistavat jokaisen pistekirjoituksen nappulan. Tuntoaisti korvaa molemmissa tapauksissa toisen aistin.

Puhuimme matkan aikana myös peloista. Niistä peloista, jotka liittyivät omaan terveyteen. Siitä, että entä jos vaikka halvaantuu tai ei voisikaan enää puhua ollenkaan. Puhuimme siitä, että viittomakieli on yksi kieli muiden joukossa, jota käytetään. Puhuimme siitä kuinka pyörätuoli ei ole este liikunnan harrastamiseen tai kuurous vaikkapa laulamiseen.

Oletko koskaan ajatellut, miltä tuntuisi olla sokea, mykkä tai kuuro ja elää elämää niin, ettei joku aisti toimi? Voit koska tahansa kokeilla. Laita liina silmille ja anna kavereiden ohjeistaa sinua tai laita kuulosuojaimet päähän niin, ettet kuule mitään ja yritä keskustella toisten kanssa niin, että vastaat heidän kysymyksiin.

Partio on avoin kaikille. Erilaisuus on rikkaus. Jokainen meistä on erilainen ja täydentää toisiamme. Autetaan muita siinä missä he tarvitsevat apua. Annetaan jokaiselle mahdollisuus.

Hyvää partiosyksyä kaikille!