Matkalaukku keittiön lattialla

On se jännä tämä kesäaika. Keittiön lattialle on eksynyt puolityhjä matkalaukku. Tai no se oli täysi, kun siihen jätin leirin jälkeen. Ja jälleen tänä aamuna meinasin kompastua tuohon kassiin, se kun nyt sattuu olemaan suoraan kulkureitillä.

Tulin leiriltä kotiin puolisentoista viikkoa takaperin. Kasista likaiset varusteet heitin koneeseen ja ne on jo pestynä, mutta silti tuolta keittiössä kummittelee keskellä kulkureittiä tuo pahuksen kassi. Ja tämähän on joka kesäinen ongelma. Jamboreen lähestyessä monilla on varman samanlainen fiilis. Reissuvermeet ovat ehkä edessä, mutta samalla ne muistuttaa siitä, että tänä kesänä vielä tapahtuu jotain. Toisaalta pakkaamistakin oi tehdä pitkin kesää jotain tiettyä juttua varten. Itsessäni ainakin huomaan tämän.

Vaikka tällä kesäloma pätkällä kassi tuntuu lähinnä olevan vain tiellä, odottaa se jo seuraavaa leiriä. Oranssia vaatetta on kassin pohjalle kertynyt valmiiksi odottamaan suurleiriä Partaharjun kauniiseen maastoon. Makuupussikin odottaa kauniisti vieressä, sillä elättelen suuria toiveita, että sekin mahtuisi laukun uumeniin matkan ajaksi. Minut tuntien tosin tuo laukku vaihtuu ihan viime hetkellä rinkkaan ja jälleen tuo samainen matkalaukku jää seisomaan keittiön lattialle kuin muistuttamaan, että leirin jälkeen on vielä lomaa jäljellä ja mahdollinen mökkimatka edessä.

Kesä on oikeastaan odottamisen aikaa. Ensin odotetaan koko talvi ja kevät kesää ja lämpöä ja sitten kun on kesä niin odotetaan ja mietitään, että mitä se kesä lopulta tuokaan tullessaan. Tämä kesä on jälleen helpompi kuin moni muu kesä. Ja suurleiri on aikakin kaiken odottamisen arvoinen.