Sampokurssi kirjekurssina
Ihan ensimmäisenä pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta. yritetään taas petrata lisää tämän kanssa. Muistathan, että sullakin on mahdollisuus kertoa lippukuntasi kuulumisia täällä blogin puolella muille. Kirjoita teksti ja laita se meille sepoille s.postilla, niin julkaistaan se täällä blogin puolella. Niin ja muistathan, että meillä on myö Facebooksivu ja instagramtili niin ja uutena tietenkin myös twitteri, jonka käyttö on vielä hyvinkin hakusessa. Käy tykkäämässä tai liittymässä seuraajaksi. Ja muistutus: Ti 10.3. Klo 17-19 Partiokorkko, Malmin kirkolla.
Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi osallistuttua ensimmäiseen partiokoulutukseen. Seikkailijoiden johtajana toki ohjelmaa on tullut kahlattua läpi enemmän ja vähemmän, mutta työkaluja ei koskaan voi olla liikaa. Minun tuurillani tosin aikataulut ei taaskaan oikein toimi kunnolla. Ja hieman ehkä jopa tuntuu, että teenpäs tässä tätä sampokoulutusta kirjekurssilla. Tähän voi vaan tuumata, että onneksi on olemassa MoMu. Muuten olisin enemmän ja vähemmän pulassa.
Kiire on monelle meistä se, joka rytmittää arkea. Miten saan tasapainotettua työn ja vapaa-ajan ja vielä niin, että myös sille omalle perheelle ja ystäville olisi aikaa? Haluanko käyttää kaiken vapaa-ajan partioon tai johonkin muuhun harrastukseen? Mikä on minulle tärkeää?
Nämä kysymykset pyörivät monesti mielessä myös minulla. toki partiohistoriani on varsin vähäinen, mutta toisaalta arvostan suunnattomasti yhteistä aikaa oman perheen ja ystävien kanssa, jotka kaikki ovat evp:itä. Siipänä siis miettimistä. Toisaalta sampona ja myös luotsina haluan kohdata lapset ja nuoret ja antaa myös heille aikaa. Kun lähden kololle, yritän tyhjentää mieleni kaikesta muusta turhasta, jotta olisi helpompi olla lasten kanssa.
Myös seppona pysähdyn päivittäin ajattelemaan teitä partiolaisia. Hiljennyn ja muistan teitä kaikkia rukouksissa. Kuinka arvokasta työtä juuri te teettekin kaikkien niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka ovat partiossa. Kiitos, että heillä on mahdollisuus harrastaa.
Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi osallistuttua ensimmäiseen partiokoulutukseen. Seikkailijoiden johtajana toki ohjelmaa on tullut kahlattua läpi enemmän ja vähemmän, mutta työkaluja ei koskaan voi olla liikaa. Minun tuurillani tosin aikataulut ei taaskaan oikein toimi kunnolla. Ja hieman ehkä jopa tuntuu, että teenpäs tässä tätä sampokoulutusta kirjekurssilla. Tähän voi vaan tuumata, että onneksi on olemassa MoMu. Muuten olisin enemmän ja vähemmän pulassa.
Kiire on monelle meistä se, joka rytmittää arkea. Miten saan tasapainotettua työn ja vapaa-ajan ja vielä niin, että myös sille omalle perheelle ja ystäville olisi aikaa? Haluanko käyttää kaiken vapaa-ajan partioon tai johonkin muuhun harrastukseen? Mikä on minulle tärkeää?
Nämä kysymykset pyörivät monesti mielessä myös minulla. toki partiohistoriani on varsin vähäinen, mutta toisaalta arvostan suunnattomasti yhteistä aikaa oman perheen ja ystävien kanssa, jotka kaikki ovat evp:itä. Siipänä siis miettimistä. Toisaalta sampona ja myös luotsina haluan kohdata lapset ja nuoret ja antaa myös heille aikaa. Kun lähden kololle, yritän tyhjentää mieleni kaikesta muusta turhasta, jotta olisi helpompi olla lasten kanssa.
Myös seppona pysähdyn päivittäin ajattelemaan teitä partiolaisia. Hiljennyn ja muistan teitä kaikkia rukouksissa. Kuinka arvokasta työtä juuri te teettekin kaikkien niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka ovat partiossa. Kiitos, että heillä on mahdollisuus harrastaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Luemme viestisi ja julkaisemme sen sen jälkeen.