Jumalan suunnitelmat

Hiekkarannalla 

Pikkuveli makasi lämpimällä hiekalla ja kuunteli uimarannan ääniä. Ihmiset juttelivat, joku pelasi jotakin ja lokit kajattivat rantakivillä. Jossakin meni moottorivene. Aurinko paistoi.

Aurinko oli lämmittänyt hiekkaa niin, että se oli melkein liiankin lämmintä. Puoli vuotta aiemmin pikkuveli oli hiihtänyt tässä samassa paikassa luokan kanssa. Silloin vesi oli valunut silmistä, kun jäätävä tuuli oli puhaltanut pitkin järvenselkää. Varpaat ja sormet olivat olleet aivan kohmeessa. Mutta nyt oli lämmin, oikeastaan kuuma.

Pikkuveli valutteli hiekkaa sormiensa väleistä ja mietti, mistä kaikki hiekka on maailmaan tullut ja paljonko sitä oikein on. Hän muisti seurakunnan leiriltä iltahartauden. Oli luettu Raamatusta joku juttu, jossa oli sanottu, että Jumalalla on enemmän suunnitelmia kuin maailmassa on hiekanjyviä.

Hiekanjyviä näytti olevan siinä kädellä ihan loputtomasti. Pikkuveli ihmetteli, mihin Jumala tarvitsee niin montaa suunnitelmaa ja onnistuisivatko ne paremmin, jos niitä olisi vähemmän. Aina kaikki Jumalan suunnitelmat eivät tuntuneet kovin hyviltä, kun tapahtui niin pahoja asioita. Olisivatko isä ja äitikään eronneet, jos Jumala tekisi vähän vähemmän suunnitelmia ja ehtisi miettiä ne paremmin. Vaika mistä sen tietää, kuka minkäkin asian oli suunnitellut.

-Tässä on tää sun jätski, kuului ääni vierestä ja pikkuveli huomasi, että isosisko oli tullut kioskilta.

-Nukuitko? isosisko kysyi.

-En nukkunut, kun laskin hiekanjyviä.

-Jaa, no mennäänkö uimaan, kun on syöty jätskit? isosisko kysyi.

-Vaikka, sanoi pikkuveli ja otti jätskin.

Matti Mikkola - Erikoisen tavallisia tarinoita

Monesti on itsellä ollut olo, että en ymmärrä, miksi joitain asioita tapahtuu. Etenkin, miksi pahoja asioita tapahtuu. Jos Jumalalla kerta on suunnitelmia, niin onko Jumala suunnitellut, että tapahtuu pahoja asioita, vai eikö kaikki menekään Jumalan suunnitelmien mukaan.

Pahojen asioiden keskellä tai jälkeen voin silti huomata Jumalan johdatuksen ja että Jumala on läsnä ja pitää huolta omistaan. Enemmän minusta melkein tuntuu, että me ihmiset usein sotkemme Jumalan suunnitelmia omalla ymmärtämättömyydellä. Ja toisaalta Jumala käyttää meitä myös suunnitelmiensa toteuttamiseen, mitä emme aina edes tajua. Emme näe emmekä tiedä, mitä meille on suunniteltu. Me emme näe koko kuvaa, vain pieniä palasia ja sirpaleita.

Elämä on kuin palapeli. Tai oikeastaan sellainen palapeli, jossa on vain kasa paloja, mutta ei mitään mallia, minkälainen palapelin pitäisi olla valmiina. On paloja, jotka sopivat yhteen ja on paloja jotka näyttävät, että sopivat, mutta eivät sovikaan. Kuva rakentuu pienistä osista ja koko ajan paljastuu lisää. Jälkikäteen voi katsoa, että no tietysti nuo palat kuuluivat yhteen. Ja että tälläinenkö kuva tästä tulikin.. Tai että eihän tuo pala ollutkaan vettä vaan taivasta.

Ps. 139:13-18

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän:

sinä olet kanssani.